Hyvää ennakkosyntymäpäivää mulle

Mulla on ihan järjetön kamerakuume. Surffailen toistuvasti tutkimassa eri vaihtoehtoja.

Jälleen kerran olen törmännyt siihen ajatukseen, että sen pitäisi olla oikean värinen, oikean kokoinen, oikean muotoinen, ihan hiukan vielä parempi. Järkikulta yrittää huudella taustalla, että ensin voisi ostaa ihan jonkun perusdigikameran, koska en nyt kuitenkaan koskaan ole ollut kovin innokas valokuvaamaan mitään. Loppujen lopuksi kysymys on vain siitä, että olisi kiva omistaa kamera, jolla saisi hiukan enemmän säädeltyä kuvan ominaisuuksia kuin kännykän kameralla. Samaan aikaan tunnepuoli huutelee, että musta voisi tulla todella innokas valokuvaaja, jos vaan kaikki asiat kamerassa osuisi kohdalleen ja saisin sitä kautta onnistumisen elämyksiä.

Siis joo! Kyllä mä tiedän, että kameran ei tarvitse olla violetti, jotta sillä voi ottaa hyviä kuvia. Toisaalta mulla on myös jostain syystä tiukka ajatus siitä, että jos mikä tahansa laite on jotain muuta kuin musta, hopeinen tai valkoinen, niin se tekee siitä jotenkin halvemman oloisen. Kyllähän ne pinkit, turkoosit ja limenvihreät laitteet on ilo silmälle, mutta kuinka kauan. Ja onko väristä maksamisessa lopultakaan mitään järkeä?

Jos mietitään sitä, että mä haluan kameran, jota voi huoletta kantaa mukana pelkäämättä, että se hajoaa atomeiksi jonkun mun pikku töppäyksen vuoksi, niin järkevintä olisi ostaa se kaikkein edullisin vaihtoehto, jonka kuvausominaisuudet riittää juurikin niihin mun perustarpeisiin. Jos sitten on niin, että mä oikeasti innostun kuvaamisesta, niin silloin voidaan miettiä jotain parempaa kameraa. Enkä mä oikein jaksa uskoa siihenkään, että mä haluaisin mennä kuvaamaan veden alle, kun maan päälläkin on vielä niin paljon sellaista kuvattavaa, jota en ole saanut vangittua.

Oikeastaan mä olen jo päättänyt ostaa kameran. Se on mun syntymäpäivälahja mulle itselleni, jota en ehkä malta odottaa kuitenkaan enää kahta viikkoa. Ei uskoisi, että mittariin napsahtaa lukemat 35. Joten ehkä mä vaan lähden shoppailemaan nyt ajatuksena ostaa markkinoiden edullisin kamera.

Kasvojen pesu paikallaan

Kriisiviestintä tai yritysten maine tuntuu ohjaavan ajatteluani tällä hetkellä melkeinpä kaikessa, mihin ryhdyn. Yksi suurista kiinnostuksen kohteista on ollut Tieto, jonka epäonnisia vaiheita olen viime aikoina seurannut ja odottanut, että milloin yritys itse reagoi asioihin. Tiedosta on tullut vitsi jopa Uutissirkuksessa.

Tiedon käsialaa ovat siis mm. VR:n lipunmyyntiohjelmisto sekä sähköinen äänestys kunnallisvaaleissa. Myös eReseptit tuottivat aluksi niin suuria vaikeuksia, että Kela asetti ne tutkimusten ajaksi käyttökieltoon. Ja nyt viimeisenä vaan ei vähäisimpänä älähti Ruotsi.

Se mikä mua ihmetyttää on, että maksajiksi joutuvat aina ne yritykset tai organisaatiot, joille Tieto on jotain toimittanut – ei Tieto itse. VR:n tapauksessa junien myöhästelyistä aiheutuneet ongelmat olivat jo ennestään lianneet mainetta, jolloin yksi vastoinkäyminen – vaikkakin jonkun toisen ansiosta – ei siinä “konkurssissa” tuntunut varmaan enää missään.

Sähköisen äänestyksen karahdettua karille valtio maksoi viulut.

Koska Ruotsin tapaus tupsahti uutisiin vasta eilen, ei ole vielä haisuakaan, mitä 50 yrityksen tietoliikenteen romahtaminen aiheuttaa. Vaikka näistä seurannee Tiedolle valtava lasku, silläkään ei voida korvata “uhrien” maineen tuhriintumista.

Tottakai tässä alkaa vähitellen likaantua myös Tiedon kädet ja maine. Se vaikuttanee ainakin siihen, kuinka haluttavana työntekijät ja sijoittajat kokevat yrityksen. Eikä se luonnollisestikaan voi olla vaikuttamatta uusien toimeksiantojen saamiseen. Avainluvut firman nettisivuilla näyttää kyllä vielä toistaiseksi hyvältä, mutta likaantuneella maineella on tapana siirtyä myös viivan alle.

Tämä tietenkin on vaan mun mielipiteeni, mutta viimeistään nyt voisi olla hyvä aika alkaa pestä kasvojaan. Enkä edes yritä väittää, että olisi mahdollista tehdä tietojärjestelmä, joka ei kaatuisi mistään syystä ikinä koskaan milloinkaan. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Asioihin liittyy kuitenkin aina se mutta. Jos samankaltaisia ongelmia alkaa esiintyä yhä enemmän ja yhä tiuhempaan tahtiin, niin ei voida enää osoittaa sormella pelkästään käyttäjää tai asiakasyritystä.

Aatteleppa ite

Tämä päivä on omistettu tieteellisen tutkimuksen ja tutkimusmenetelmien kurssille, johon osallistuin vahingossa siinä vaiheessa, kun olin päättänyt jäädä opintovapaalle ja kiriä opintojen valmiiksi saamista. Järkytys oli suuri, kun ensimmäiseksi tehtäväksi annettiin aiheanalyysi. En oikeasti ollut ymmärtänyt, että tämä toisen vuoden kurssi olikin jo tarkoitettu antamaan valmiuksia opinnäytetyön kirjoittamiseen. Ei vaan päänuppi tahtonut antaa periksi ajatukselle, että opinnäytetyötä pitäisi alkaa ajatella kaksi kuukautta opintojen aloittamisesta. Normaalisti ei siis pitäisikään – itsehän valitsin kurssin, joka oli tarkoitettu toisen vuoden opiskelijoille.

Opinnot ovat järkyttäneet mun maailmaa jo aikaisemmin hiukan samanlaisella tavalla viestintäkurssin yhteydessä. En ollut ollenkaan osannut valmistautua siihen ajatukseen, että mun pitääkin ajatella ihan itse – alusta alkaen. Tehtävänannot ovat ympäripyöreitä: tee raportti tai minitutkielma liittyen työyhteisöviestintään, koulutusalaasi jne. Ne jättävät niin paljon mahdollisuuksia avoimeksi, että tuhlaan aikaa ihan hirvittävästi siihen, että mihin tällä kertaa haluan perehtyä. Ja kun vihdoin saan päätettyä aiheen, ongelmana on edelleen sen rajattomuus.

Tällä kertaa olin jo oppinut sen verran, että olennaisinta on päättää aihe, mistä lähtee raporttiaan rakentamaan, sillä kukaan ei tule kertomaan mulle onko se hyvä vai huono aihe – sen hyvyys tai huonous näkyy vasta kurssiarvosanassa. Päädyin organisaatioiden kriisiviestintään sosiaalisessa mediassa. Siis käsittelevätkö suomalaiset yritykset ylipäätään kriisejään sosiaalisen median kautta? Ovatko suomalaiset yritykset ylipäätään rantautuneet sosiaaliseen mediaan? Kriisinhallinta sosiaalisen median kautta lienee mahdotonta, jos siellä ei jo olla silloin, kun mitään kriisiä ei ole. Tilanne on vähän sama kuin tämän blogin kanssa. Tarvitaan riittävä määrä kävijöitä, jotta sitä voidaan hyödyntää. Tällä hetkellä blogin hyöty on tasan se, että pääsen kirjoittamaan ajatuksiani näytölle ja samalla näen, että mitä oikeasti ajattelen tai kuvittelen ajattelevani. Vuorovaikutteisuus ja uusien näkökulmien esiin tuleminen olisi kuitenkin valtava eteenpäin vievä voima. Kävijät ja vuorovaikutteisuus kuitenkin lisääntyisivät tehokkaammin, jos itse linkittäisin blogin eri palveluihin.

Nyt palaan aineistojen kimppuun, ehkäpä sieltä löytyy vastaus kysymyksiini.

Kaikkea ei voi saada

Aloittaminen muodostui jälleen kerran haastavaksi. Tavoitteena oli aloittaa blogi heti vuoden ensimmäisestä päivästä. Mutta mikään ei koskaan mene niinkuin Strömsössä tai missään muussakaan saaressa.

Tietysti olen ollut ahkerana blogin parissa jo aiemmin. Esimerkiksi faktoihin kirjoittelin hiukan taustaa elämäntilanteestani, blogista sekä blogin nimestä. Lisäksi päänvaivaa on aiheuttanut teeman ja blogin värimaailman valinta. Mä haluaisin, että pohja on selkeän yksinkertainen, mutta silti siinä pitäisi olla jotain väriäkin. Musta, valkoinen ja harmaahan eivät ole värejä – johan sen nyt lapsikin tietää!

WP:lla on tarjolla 136 täysin ilmaista pohjaa ja 23 maksullista. Kuinka siis on mahdollista, että löytäisin helpolla sopivan pohjan vähemmistöstä, mutten oikein millään ilmaisista vaihtoehdoista. Tässä toimii siis täysin sama periaate kuin valitessani uusia vaatteita, silmälasien kehyksiä tms. Silmäni hakeutuvat poikkeuksetta siihen kaikkein kalleimpaan vaihtoehtoon, johon mulla ei kerta kaikkiaan ole varaa. Jollekin korkeammalle voimalle kiitos siitä, että toistaiseksi järki pankkitilin saldo vie voiton, eikä se kallein vaihtoehdo lähde mukaani.

Mutta koska tämä on minun armon vuoteni 2012, niin ei laiteta liikaa painoarvoa blogipohjalle. Ei myöskään tulevalle sisällölle. Opintojen puitteissa saan kirjoittaa niin paljon asiatekstejä, joilla on tarkat muoto- ja rakennevaatimukset, että tänne mulla on lupa raapaista välillä ihan mitä näppäimistö sattuu suoltamaan.

P.S. Tässä pohjassa on mustan ja valkoisen lisäksi ripaus väriä, mutta kaikki olennaiset linkit näköjään on piilotettu alapalkkiin ja aiemmin luodut sivutkin ovat nyt “piilosivuja”. Mä TAHDON sivupalkin! Kaikkea ei vaan voi saada, mutta ellei ulkoasua saa muokattua enemmän mieleisekseni, niin pohja vaihtuu ihan kohta pian. Tämä ihan vaan siksi, että haluan jo valmiiksi pyytää anteeksi tuuliviirimäistä pohjan vaihtamistani.